 |
| Kreetalla sai tuoreita sardiineja, jotka kelpaisivat sekä suositusten laatijoille että terveystietoisille. |
Syöminen on pakollinen mutta myös
mielenkiintoinen rituaali ihmiselämässä. Siitä esitetään erilaisia
mielipiteitä. Myös tutkijat kiistelevät keskenään aivan perustavista
kysymyksistä: Paljonko pitäisi tai saisi syödä rasvaa, valkuaista,
hiilihydraatteja? Minkä verran tarvitaan vitamiineja, hivenaineita ja
antioksidantteja ettei sairastuta? Entä paljonko makro- ja mikroravinteita
tarvitaan hyvään elämään?
Syöminen on verrattavissa
viinanjuontiin, tupakanpolttoon, seksiin ja jopa nukkumiseen: kaikkia niitä
halutaan säännellä. Tämä on helppo ymmärtää, sillä kaikki mainitut toiminnot on
helppo yhdistää varhaiskristilliseen ja Danten
Jumalaisen näytelmän seitsemään kuoleman syntiin (ylpeyteen, kateuteen, vihaan,
laiskuuteen, ahneuteen, ylensyöntiin ja himoon). Syömällä voi syyllistyä jokaiseen
seitsemästä synnistä.
Toinen mielenkiintoinen ilmiö on ”virallinen suosittelu”. Rotia
yritetään pitää yllä laatimalla ravitsemussuosituksia ja Käypä hoito
-suosituksia sekä leipomalla liikuntapiirakoita. Kansallinen lihavuusohjelma
2012 - 2018 pyrkii, nimestään huolimatta, laihduttamaan kansalaisia. Suomi on
muiden länsimaiden tapaan värkännyt ohjeet, jotta koko popula tulisi
hoidetuksi, söisi ja liikkuisi keskimäärin hyvin. Ihmiset saisivat minimimäärän
ravinteita, niin etteivät sairastuisi keripukkiin tai muihin puutostauteihin. Kansallinen
ohjeistus pitää yllä illuusiota Yhden koon eväistä.
Suositukset muuttuvat määräyksiksi otollisessa ympäristössä. Niiden
mukaisesta ”laitosdieetistä” nautti suuri joukko kansalaisia. Päiväkotilasten
ja alakoululaisten vanhemmat riitelevät virkahenkilöiden kanssa maidosta, jota
heidän jälkeläisilleen tarjotaan. Osa vanhuksista riutuu, kun ruoka ei heille
maistu. Joitakin syötetään puoliväkisin. Yläkoululaiset korvaavat halutessaan rasvattoman
maidon ostarilla nautitulla kasvisuutejuomalla.
Jotkut ”syntiset” lääkärit ovat joutuneet vaikeuksiin,
kun ovat poikenneet Käypä hoidon raiteilta. Syyttävä sormi osoittaa myös niitä,
jotka ovat ottaneet tosissaan Hippokrateen
sanomaksi väitetyn ”ruoka olkoon lääkkeesi” -teesin. Lääkäri hoitakoon
hyväksytyillä lääkkeillä! Vääränlainen hormoni kilpirauhasen hoidossa riittää
herättämään valvovan viranomaisen. Näin käy, vaikka potilas hyötyisi hoidosta
ja haluasi jatkaa ”väärän” lääkkeen käyttöä ja vaikka hallinto-oikeus olisi
yksimielisesti vaihtoehtolääkärin puolella. Isoveli valvoo.
Ohjeiden tietoisia rikkojia ovat nautiskelijat ja terveystietoiset.
Ruoka on yksi elämän nautinnoista, eikä sitä kannata pilata suosituksilla ja ravitsemustiedoilla,
väittää äärinautiskelija. Hän ei piittaa sokerista, rasvoista tai
proteiineista, kunhan aistit räjähtävät. Ruokanautinnon kruunaa sopiva viini –
jokaiselle ruokalajille omansa. Saattaapa tuo hedonisti ruokailun päätteeksi nautiskella
viipyillen petit robusto -sikarin humidoristaan, sanoi Dante, viranomainen tai terveysintoilija
mitä hyvänsä.
Terveystietoinen puolestaan olettaa
tietävänsä suosituksia paremmin, mikä juuri hänelle on hyväksi. Hän tietää,
että ravitsemustiede on edelleen kehittyvä tieteenala ja haluaa surffata ensimmäisellä
aallolla. Terveysnäkökulmasta ruokaa katseleva kritisoi usein isoja ruokafirmoja.
Hän uskoo niiden vaikuttavan tutkimuksiin ja sitä kautta suosituksiin. Terveystietoinen
suosii lähi- ja luomuruokaa, tekee usein eväänsä itse ja laskee ainakin
makroravinteet (rasvat, hiilihydraatit ja proteiinit) ruoastaan.
Lisäravinteilla hän täyttää ravintonsa mahdolliset sudenkuopat.
Kansa on suuri joukko yksilöitä. Ruokavalio, jolla yksi pysyy
hoikkana, lihottaa toisen. Samoin on sairauksien laita: joku pysyy terveenä
vaikka vetää röökiä koko pitkän elämänsä ja toinen sairastuu keuhkoahtaumaan
tai ‑syöpään, vaikkei olisi polttanut koskaan. Yleisohjeet luultavasti
paransivat ihmisten elämää väestötasolla.
Ne eivät kuitenkaan kosketa yksilöä ja jäävät noudattamatta. Erilaisuuden
tunnistaminen ja tunnustaminen on mielestäni seuraava askel kohti tervettä
elämää. Teknologia voi voi toimia ihmisen hyväksi eikä aina vastaan.
Todellisessa elämässä terveyteen
vaikuttaa lukematon määrä muuttujia. Niitä kaikkia on mahdoton hallita. Varsinkin
silloin, kun väestötutkimuksista yritetään johtaa yksilötason syitä ja
seurauksia. Pelkästään ravinnon vaikutusten selvittäminen päihittää
”rakettitieteen”. Ihminen on silti selvinnyt
ja kehittynyt miljoonia vuosia. Metsästäjä-keräilijöinä osasimme erottaa
haitallisen ja hyvän ravinnon toisistaan. Ehkä nytkin opimme valitsemaan Yhden
koon marketin hyllyiltä itsellemme sopivat eväät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti