Tunti tai kaksi viikossa lihaskunnolle

Miksi lihaskuntoa on niin vaikea kohottaa?

Kunnon kohotuksessa ei tarvitse olla jäniksen selässä.

Ei ole aikaa, ja liikuntamuodon valinta on vaikeaa, lienee tyyppillinen vastaus. Lisäksi taustustalla kummittelee "salipelko" tai tunne riittämättömyydestä.

Tämän jutun tarkoitus EI ole yrittää vakuuttaa, että saisit "roppasi rantakuntoon" ensi kesäksi.

Kirjoituksen tavoite on tarjota "retkieväs" matkalle - ehkä hitaalle mutta kestävälle - kohti hyvää kuntoa.

Tämä ei ole aktiiviurheilijoita varten.

Kirjoitus on suunnattu niille, joilla on muutakin tekemistä kuin notkua saleilla ja lenkkipoluilla. Yritän rohkaista myös niitä, jotka jostain syystä epäröivät (tavoitteellisen) liikunnan aloittamista.

Esittämääni harjoittelumallia voidaan käyttää läpi koko elämän, ja sen vaikuttavuus ei häviä ajan saatossa.

Olen käyttänyt itse tämän tyyppistä treenikaavaa jo muutaman vuoden ajan.

Olen myös huomannut, että moni "oikea" treenari on alkanut yksinkertaistaa tarjoamiaan ohjelmia. Vuosikymmenien hifistelyn jälkeen ollaan palaamassa perusasioihin, ajattelen.

Miksi lihaskuntoa kannattaa kohottaa?

Lyhyesti: Terveysvaikutukset, joihin lihaskudos ja sen määrä liittyy, ovat huomattavat. Niihin kuuluvat kyky poistaa "jätteitä" elimistöstä, veren hapettaminen, insuliinitasojen kontrolli, luiden vahvistuminen, perusaineenvaihdunnan lisääntyminen, kehorasvan väheneminen, aerobisen kapasiteetin paraneminen, jopa liikkuvuuden lisääntyminen. Lisäksi kannattaa mainita tapaturmien ehkäisy ja kyky selvitä paremmin ja pidempään arkiaskareista.

En halua lietsoa pelkoa, mutta muista, että lihasmassa alkaa vähetä noin kolmenkympin jälkeen. Onneksi lihaskatoon voidaan vaikuttaa positiivisesti. Ikä ei ole este "kehonrakennukselle". Este on yleensä korvien välissä.

Riittävätkö perusteet? Pohdi niitä "korviesi välissä".

Perusperiaatteita

Kuuntele kehoasi ja mieltäsi

Muistutan vielä, että tämä malli on tarkoitettu tavalliselle harjoittelijalle, joka haluaa parantaa lihastensa aineenvaihduntaa ja parantaa sen avulla kuntoaan ja lisätä elinvoimaansa.

Treenaa tietoisesti, eli keskity siihen, mitä teet. Nostamiseen, juoksemiseen, polkemiseen...

Jos tunnet vääränlaista kipua, lopeta! Kipu ei kuulu asiaan, jos harjoittelet oikealla tekniikalla. Intensiivisissä treeneissä lihasten väsymisestä seuraavaa "tuskaa" kannattaa sen sijaan oppia sietämään tai jopa kaipaamaan.

Laatu korvaa määrän

Esitetyt harjoitteet voivat olla, oikein suoritettuina, todella tehokkaita lihaskunnon jatkuvaan kehittämiseen.

Parasta kestävää kehitystä ei saavuteta, jos jokainen harjoite vedetään totaaliseen uupumukseen saakka. Tähän tekevät poikkeuksen ns. yhden sarjan tekniikat, joissa se ainoa sarja tehdään loppuun asti, ja vähän ylikin.

Jatkuva kehitys toteutuu, kun harjoitusliikkeiden viimeiset sarjat (koostuvat yksittäisistä suorituksista eli toistoista) ovat haastavia (eli seuraava toisto ei onnistuisi hyvällä tekniikalla).

Tekniikan harjoittelu ja priorisointi

Hyvä tekniikka tarkoittaa sitä, että harjoituspainot ja -toistot eivät ole ensisijaisen tärkeitä. Aloita kuitenkin mieluummin liian pienillä vastuksilla kuin suurilla.

Aloittelijana hae aluksi ohjausta oikean tekniikan oppimiseksi.

Tekniikan priorisoinnilla pyritään jatkuvaan kehitykseen ja vahinkojen vällttämiseen.

Liikunto: pidä itsesi liikkeellä myös lihastreenien välissä

Luonnosta löytyy liikkumisen perusta.

Mitä enemmän liikuskelet varsinaisten harjoitusten välissä, sitä parempi. (Okei, johonkin rajaan saakka.) Liikuntoa, liikuskelua, harrastamalla parannat varsinaisten harjoitusten tehoa. Käy kävelyllä, puuhastele puutarhassa tai mitä liikuntoa keksitkin. Kuuntele kuitenkin kehoasi ja mieltäsi.

Itse kävelen lähes päivittäin. Kävely palauttaa treenistä ja pitää yllä peruskuntoa.

Harjoita liikuntoa mieluusti ennen ateriaa. Myös kevyt  puuhastelu aterian jälkeen saattaa parantaa ruuansulatusta.

Lepo ja aikataulutus

Itsensä haastaminen oikealla tekniikalla on helpompaa levänneenä kuin väsyneenä.

Lepo- eli palautumispäivät kannattaa aikatauluttaa, ja välttää saman lihasryhmän treenaamista peräkkäisinä päivinä.

Lepopäivinä voi harrastaa liikuntoa.

Liikkeet ja ohjelma lihaskuntoon

Hyvä kunto ei edellytä hienoja puitteita.

Peruskuntoa saa pihamaalta, kadulta tai metsästä. Mistä tahansa, missä voit liikkua.

Myös voimaa voi treenata melkein missä vaan - ainakin aluksi. Mielikuvitus asettaa ainoat rajat, mutta pidä mielessäsi turvalliset suoritukset.

Kuntosali voi olla oikea paikka treenata voimaa ja lihasmassaa, jos epäilet kekseliäisyyttäsi tai haluat lisähaastetta harjoitteluun.

Oikeaa liiketekniikkaa voi opiskella videoilta tai vaikka personal trainerin ohjauksessa.

Kuntosaliliikkeet

Treeniliikkeitä tarvitaan vähemmän kuin ehkä ajatteletkaan. Tässä mielestäni kaikki viisi, joita tarvitaan lihasvoimaharjoittelussa:

Maastaveto

Maastavetoa nimitetään usein "kuningasliikkeeksi", jossa lähes koko keho joutuu töihin. Ensisijaisesti maastaveto haastaa kropan "takaketjun", mutta avustamaan joutuvat lähes kaikki lihakset, jänteet ja luut - ja aineenvaihdunta.

Yksinkertaistaen siinä levytanko nostetaan maasta (lattiasta). Nosta paino normaali nopeudella (2-3s.) ylös ja laske jarruttaen (4-5s.) alas niin, että paino käy lattiassa. Toista liike välittömästi.

Jos et ole kuntosali-ihminen, niin nostettavaksi kelpaa mikä tahansa painava esine (kahvakuula?) tai vetokumi, josta saa lujan otteen. Olethan kuitenkin ekstravarovainen. Muista jarrutella laskuvaiheessa.

Rintapunnerrus / etunojapunnerrus

Yleensä ensimmäinen liike, johon nuori miesoletettu tutustuu kuntosalilla, on penkkipunnerrus. Kyseessä on yksinkertainen suoritus, jota kuitenkin voi muokata paljon pienillä konsteilla: oteleveydellä, sillä mihin kohtaan rintakehää tanko lasketaan...

Tanko tai kahvat punnerretaan (2-3s.) rinnalta penkillä maaten (nojaten) ja lasketaan jarruttaen (4-5s.).

Kehonpainolla harjoittelevat voivat korvata liikkeen etunojapunnerruksella. Alussa punnerrukset voi tehdä polviltaan tai seinää tai penkkiä vasten. Voimien kasvaessa liikkeen voi tehdä käsi kerrallaan.

Alasveto taljassa / käsikohonta

Treenipaikan löytää melkein mistä vaan.

Tässtäkin likkeestä löytyy useita variaatioita.

Ylätaljalaitteessa alasvetoja (vastaotteella) rinnan yläosaan.

Tai.

Riiputaan käsien varassa tangossa, renkaissa tai muussa sopivassa paikassa, ja vedetään pää tangon yläpuolelle. Alussa voit helpottaa liikettä jumppakuminauhalla, jonka virität avustamaan ylösnousua.

Liikenopeudet kuten edellä.


Jalkaprässi / Jalkakyykky

Käytetään erityistä jalkaprässilaitetta. Useilla saleilla on tähän erilaisia laitevaihtoehtoja. Voit avustaa viimeistä toistoa painamalla käsin polvista.

Kehonpainoharjoittelussa voi käyttää painavaa esinettä (esim. kahvakuulaa) lisäpainona. Voimien kasvaessa yhdellä jalalla tehty kyykky tuo lisähaastetta.

Varsinaisen levytangolla tehtävän jalkakyykyn aloittamiseen kanattaa pyytää mukaan ohjaaja, mielellään PT.

Liikenopeudet kuten edellä.

Olkapunnerrus 

Jos harjoittelet kotona, vastuskumi on hyvä apulaite punnerruksessa. Kuntosalilla (tai toki kotonakin) voit käyttää joko käsipainoja tai kahvakuulia. Tarjolla on toki sitä varten kehitettyjä laitteitakin.

Tarkoituksena on, kaikessa yksinkertaisuudessaan, punnertaa kuorma olkapään yläpuolelta suorille käsille ja laskea se (jarrutellen) takaisin.

Tätäkin liikettä voi halutessaan myöhemmin "hifistellä".

Ekstra: vatsa- ja alaselkäliikkeet

Liitä halutessasi harjoitukseen (kerran viikossa) vatsa- ja/tai selänojennusliike.

Useimmat perusliikkeistä aktivoivat keskivartaloa, joten varsinainen keskivartaloharjoittelu tulee tehhtyä "huomaamatta".

Sarjat, toistot, sarjatauot?

Jätin tämän tahallani tänne loppuun, vaikka se luultavasti kiinnostaa treenareita. Syynä on se, etten tiedä, mitä suosittelisin. Itse treenaan tällä hetkellä niin, että liikkeessään on yksi pääsarja ja kaksi minisarjaa 15 sekunnin tauoilla. Koko harjoitus on lyhyt mutta intensiivinen.

Yleensä kuitenkin suosittelen aluksi tavallista 3 sarjaa 10 toistoa -mallia. Sarjojen välillä taukoa 1-1,5 minuuttia.

Jotkut (varsinkin aloittelijat?) kehittyvät yhdelläkin intensiivisellä sarjalla per liike. Sarjan pitää olla kuitenkin todella haastava. Monet tarvitsevat tuekseen sparraajaa.

Usein ihmiset haluavat aloittaa kevyillä, ei kovin raastavilla harjoituksilla. Se on aivan ok. Aloittelijana kehityt melko varmasti. Myöhemmin lihakset tarvitsevat vahvempia ärsykkeitä kehittyäkseen.

Summa summarum:

• Jos treenaat (esim. kotona) lähes joka päivä, tee lyhyitä 15 - 20 minuutin intensiivisiä (täydelliseen lihasväsymykseen tähtääviä) harjoituksia. 

• Jos taas treenaat pari kolme kertaa viikossa, voit tehdä tunninkin treenejä. Intensiteettiä kannattanee kuitenkin laskea. Volyymi (sarjat x toistot) voi silloin olla suuri.

• Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että yksikin superintensiivinen 20-30 minuutin harjoitus viikossa riittää lihasvoiman ja -massan kasvuun.

HIIT (High Intensity Interval Training)

Joulu-HIIT aluillaan.

Juostaan, pyöräillään, vedetään raskasta esinettä tai soudetaan (esimerkiksi) maksimiteholla 20-30 sekuntia. Sen jälkeen palaudutaan (ehkä rennosti liikkuen) ja toistetaan esim. kuusi kertaa. Älä kuitenkaan ahnehdi, varsinkaan alussa. Muista lämmittely!

Vaikka HIIT-harjoittelua pidetään melko turvallisena, on sen harrastaminen parempi aloittaa ohjattuna tai ainakin tilassa, jossa on muita ihmisiä.

Ai niin, se alkulämmittely

Lämmittely vähentää tapaturmariskiä ja parantaa varsinaisen suorituksen tehoa. Piste!

Lämmittely voidaan jakaa yleislämmittelyyn, lihaslämmittelyyn ja liikekohtaiseen lämmittelyyn.

Yleislämmittelyssä (vaikkapa kuntopyörällä) hengitystuheys hiukan nousee ja veri alkaa kiertää kehossa.

Lihaslämmittelyssä eri lihasryhmiä (reiden etuosa, rintalihas, pohje...) käydään läpi lyhyesti venytellen. Voit käyttää apuna esim. jumppakemppiä tms.

Liikekohtaisessa lämmittelyssä tehdään yksi tai kaksi kevyttä (n. 50-60% työpainosta) sarjaa ennen kuin siirrytään varsinaisiin harjoitussarjoihin.

Tärkeintä on kuitenkin kuunnella ja tarkailla kehoa ja vireystilaa yleensä!

Kysy itseltäsi miksi

Suosittelen, että aloitat uuden tekemisen miettimällä ja / tai keskustelemalla jonkun kanssa, miksi tekisit niin kuin aiot. Saattaisit inspiroitua aivan uudella tavalla - tai päättäisit tehdä jotain muuta.

Mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin pudotettua painoani? Lisää lihastakin pitäisi saada. Miten se tapahtuu? Miten sinä olet pudottanut painoasi ja kiinteyttänyt itseäsi. Kerro, niin minäkin voisin tehdä samoin. Miten se Aira Samulin säilyy niin nuorekkaana?

Kun ihmiset haluavat muutosta elämäänsä, ulkonäköönsä tai kuntoonsa, heitä kiinnostaa tietää, mitä pitäisi tehdä ja miten muutoksen voisi toteuttaa. Pitäisikö liikkua enemmän vai syödä eri tavalla tai ehkä molempia? Jos vähentäisin ravaa ruokavaliostani ja alkaisin lenkkeillä kolmesti viikossa, niin riittäisikö se? Tällaisia kysymyksiä kuulee tuon tuosta. Jotkut tarttuvat lehdissä julkaistuihin ohjeisiin. Täytyyhän niiden toimia, kun aviisissa niin sanotaan, ja vielä jonkun julkimon suulla.

Nämä ovat esimerkkejä ihmisten tavoista lähestyä asioita. Kaikki nuo kuulostavat – ja ovatkin – aivan asiallisilta kysymyksiltä. Meiltä ehkä odotetaan töissä ja kotona nopeita ratkaisuja. Media tyrkyttää elämäntarinoita ja malleja laihtumisesta ja kunnon kohottamisesta sekä kaikesta muustakin, mikä niiden yleisöä näyttäisi kiinnostavan. Olemme oppineet ”ratkaisukeskeisiksi”. Asioiden olisi parasta tapahtua käden käänteessä.

Entä, jos aloittaisimme kysymällä ensiksi miksi? Aluksi pitäisi siis miettiä omia tarkoitusperiä, ja vasta sen jälkeen alettaisiin suunnitella, miten näihin ideaaleihin voisi päästä. Miksi johdattaa kysyjän ”vaikutinjärjestelmän” alkulähteelle, joka harvoin tiedostetaan, kun aletaan tehdä jotain. Se, mitä ja miten tehdään, olisikin vasta toissijainen juttu.

Miksi siis kirjoitan tätä blogitekstiä, on kysymys, joka minun olisi pitänyt esittää itselleni ennen kuin aloin näpytellä tietokonettani. Kysymisen lisäksi minun olisi pitänyt myös vastata kysymykseeni. Vastaukseni ikään kuin antaisi suunnan kirjoittamiselle. Miksi-kysymyksen vastaus muistuttaisi minua jatkuvasti siitä, miksi aloin tähän puuhaan ja pitäisi ajatukseni ”kaidalla tiellä”.

En ole varma vastasinko miksi-kysymykseeni riittävän huolellisesti, jotta tuotos vastaisi tarkoitustani. Mietin ennen kirjoittamista ihmisiä, jotka haluaisivat muutoksen elämäänsä. He ehkä haluaisivat parantaa terveyttään, pudottaa painoaan, kohottaa kuntoaan tai hyvää oloaan. Haluaisin siis tekstilläni auttaa muutosta suunnittelevia ihmisiä. Voisiko se olla riittävä vastaus miksi-kysymykseen? Toivottavasti.

Satun olemaan personal trainer (PT), yhteiskuntatieteilijä ja melko pitkän työsaran selvittänyt eläkeläinen. Tämä kombo suuntaa ajatuksiani kohti kypsään ikään ehtineitä ihmisiä, kohti heidän haasteitaan ja lisäksi kohti heidän hyvinvointiaan. Vastaus täsmentyy seniori-ikäisten ihmisten auttamiseksi entistä parempaan hyvinvointiin tässä muuttuvassa maailmassa.

Väitän, että kun ihminen tulee ”tiettyyn ikään”, hän on luonnostaan muutoksen partaalla. Tämä konkretisoituu vaikkapa eläköitymisenä, työttömyytenä, ammatinvaihtona, lapsenlapsina, muuttamisena, lähimpien ihmissuhteiden vaihtumisena ja yksinjäämisenä. Monelle muutos on mahdollisuus kokeilla jotain uutta: osallistua tanssi- tai kielikurssille, lähteä matkalle, aloittaa kuntoilu tai vaikkapa pudottaa hiukan ruuhkavuosina kertyneitä kiloja. Joskus muutostarve voi olla melkein pakon sanelema, jostain vaivasta johtuva.

PT:nä tapaan muutoksesta haaveilevan ihmisen usein kuntosalilla, joskus salin ”kynnykseltä”. Epävarmuus pistää epäröimään, katselemaan ympärilleen, joskus jopa kyselemään. Epäröinti avaa mahdollisuuden miksi-kysymyksiin. PT voi käyttää tätä hetkeä hyväkseen, ja kysymyksillään auttaa epäröivää löytämään oman uniikin motivaation lähteen, josta ammentaa niinäkin hetkinä, kun tekeminen ”maistuu puulta”. Tunne ja ymmärrys siitä, miksi olen kuntosalilla (juoksemassa, kävelemässä, hiihtämässä…) antaa voimia jatkaa eteenpäin.

Vertaamme usein itseämme toisiin, mikä pitää meidät liikkeelle. Haluaisimme olla kuin naapurin reiskat tai riitat, ehkä jopa parempia kuin nämä. Pitkässä juoksussa kilpailu tai kateus on kestämätön

  ja vähitellen hiipuva motivaattori. 

Vuodenvaihteen jälkeiset viikot kuitenkin tuovat ihmisiä salien ja muidenkin liikuntapaikkojen kynnyksille. Lupauksia lähdetään lunastamaan. Alennusmyynneistä on hankittu uudet vermeet uutta liikunnallista elämää varten. Oma into tiivistyy joukossa lähelle hurmosta. Olen oikealla asialla enkä ole yksin. Kuntoilu tuntuu olevan trendikästä, ja minä olen siinä mukana.

 Kahden kuukauden päästä salit yleensä hiljenevät. Ei jaksa. Hiihtääkin pitäisi. Mistä tähän kaikkeen löytää aikaa. Iltapäivälehdessä oli juttu kotijumpasta, joka olisi yhtä tehokas kuin salitreeni. Säästäisi siinä aikaa ja ehkä rahaakin. Epäilyksen siemen on alkanut itää.

Jotkut kuitenkin jatkavat. Jäljelle jääneet ovat ehkä osanneet vastata ainakin tyydyttävästi miksi-kysymykseen. He voivat nyt nauttia ruuhkattomista saleista. Yrittäjiä tympäisee, jos he eivät ole saaneet vuosisopimuksia. Lopettaneet eivät ehkä kysyneet miksi-kysymystä tai eivät ainakaan saaneet siihen kelvollista vastausuta. Meno hiipuu, kun ei tiedä, minkä vuoksi rehkii.

Törmään tähän miksi-puutteeseen tuon tuosta. Välillä en ymmärrä itsekään esittää (itselleni tai asiakkaalle) tätä kysymystä. Motivaatio vaikuttaa usein alussa niin voimakkaalta, ettei viitsisi ”pilata tunnelmaa” oudoilla kysymyksillä. Toisaalta ”oikeat” vastaukset miksi-kysymykseen voivat vaihdella paljon. Esimerkiksi ryhmävalmennuksissa itse ryhmän ja siinä mukana olemisen merkitys on suuri. Yhteenkuuluvuus (sosiaalinen koheesio) pitää porukkaa koossa ja saa motivoitumaan tekemiseen. Sen voimaa ei kannata aliarvioida, ja yhteenkuuluvuutta voi myös vahvistaa.

Miksi-kysymys kannattaa kysyä, koska se saattaa parhaimmillaan johdattaa tekemisen motivaation tuolle puolen. Tarkoitan tällä inspiraatiota, jota ymmärrettin alkujaan joksikin jumalalliseksi ohjaukseksi. Käytännössä se kannattaa ajatella innoituksen lähteeksi, joka muuttaa pelkän puurtamisen ”spiritiksi” ja uuden luomiseksi. Miksi-kysely voi johtaa myös idean hylkäämiseen, eikä siinäkään mitään väärää ole. Silloin on parasta miettiä jotain oikeasti inspiroivaa vaihtoehtoa.

Niin tai näin. Jos tekemisellä on tarkoitus (jokin itsen ulkopuolelta tuleva innoitus), muuttaa tekeminen luonnettaan. Tarkoitus pitää yllä jatkuvuutta silloinkin, kun tekeminen tökkii. Kannattaa siis aloittaa kysymällä (useita kertoja) miksi.  Sen jälkeen voit motivoituneena - tai jopa inspiroituneena - siirtyä miten- ja mitä-kysymyksiin. Näin muutoksesta rakentuu yksilöllinen, juuri sinun tarkoituksiasi palveleva matka.

Lähteet:

Liukkonen, J. & Jaakkola, T. & Suvanto, A. (toim.) Rahasta vai rakkaudesta työhön? Mikä meitä motivoi? Jyväskylä: Likes-työelämäpalvelut Oy.

Sinek, S. (2011) Start with Why. How Great Leaders Inspire Everyone to Take Action. London: Portfolio Penguin.

Kuntoduunariksi kuntoa veivaamaan

Joutilaalla jotain teettää, sanottiin aikoinaan kotipuolessa. Taisin tuntea itseni riittävän joutilaaksi, koska päätin lähteä opiskelemaan. Kyseessä on personal trainer -koulutus Trainer4you-mallin mukaisesti. Opintoja on jo hiukan takana, mutta paljon edessä. Suunnitelman mukaan PT:n paperit ovat kädessä toukokuussa 2017. Katsotaan, kuinka äijän käy.

Huomasin olevani koulutusporukan nestori, mikä ei ollut yllätys. Eräs vieraileva tähti Tampereen-ryhmästä pystyi hetken horjuttamaan asemaani vanhimpana mutta ei suistamaan paikoiltaan. Kokemuksesta on selvästi hyötyä opiskellessa, mutta on siitä myös haittaa. Kaikkea pitää kysenalaistaa, ainakin mielessään, mutta myös ääneen. Kritiikkiä pitäisi osata käyttää kohtuullisesti, sillä opetusprosessi voi kärsiä sivupoluista. Koetan kuunnella kahdella korvalla ja puhua vain yhdellä suulla.

Piti sitten lähteä pilaamaan hyvä harrastus, ajattelin ja sanoin ääneenkin. Miksi? Ehkä tähän innoittivat samantyyppiset asiat kuin brittiläistä Joe Bartleyta työnhakuun: pelastua "tylsyyteen kuolemiselta". No, ehkä tylsyys tai ainakin siihen kuoleminen ovat liioittelua. Tarkoituksen löytäminen eläkeläisen arkeen kuvannee kuitenkin motivaatiotani hyvin. 

Punttien kanssa olen veivannut ison osan elämääni - 14-15-vuotiaasta saakka. Treenivuosia on siis kertynyt jo yli 40. Kaikki niistä eivät ole olleet yhtä intensiivisiä, mutta ilmiön äärellä harrastus on minut pitänyt. Merkityksellistä treenaaminen on aina ollut minulle. Kuntokin on pysynyt aivan kohtuullisena, minkä olen saanut havaita muun muassa koulutustreeneissä itseäni puolta nuorempien kanssa.

Merkitys ei ole sama asia kuin tarkoitus

Joutilaisuus on merkityksellistä, mutta...

Viktor E. Frankl, joka tuli kuuluisaksi keskitysleirikokemuksistaan ja logoterapian isänä, erotteli merkityksen ja tarkoituksen käsiteet toisistaan. Tarkoitus syntyy siis siitä, että ihminen kokee olevansa arvokas kokonaisuudelle, maailmalle itsenä ulkopuolella. Frankl'n pointti lienee siinä, mitä ihminen voi antaa itsestään, omasta erityisyydestään, maailmalle. Tärkeämpää on kokea antavansa muille kuin odottaa saavansa jotain heiltä.

Minun tapauksessani PT-koulutus tarkoittaa "sulan hankkimista hattuun", jotta voin asianmukaisesti jakaa osaamistani ja kokemustani ihmisille, jotka haluavat kehittää kuntoaan, terveyttään, voimiaan yms. Erityisen kiinnostavina pidän pidän itseni kaltaisia jo elämää kokeneita ihmisiä, joita kiinnostaa omasta kokonaiskunnosta huolehtiminen. Kaikki eivät kykene aloittamaan ilman tukea. Lisäksi kunnon ylläpitäminen saattaa olla vaikeaa ilman kanssakulkijaa.

Myös ympäröivä todellisuus näyttää, missä tulevan personal trainerin haasteet ja tarkoitus muhii. "Voimaharjoittelu on tehokkain keino säilyttää toimintakyky vanhalla iällä", otsikoi Helsingin Sanomat 14.12.2016 Tiede-sivuillaan. Jutussa viitataan meneillään olevaan yhteiseurooppalaiseen SPRINTT-tutkimukseen, jossa koetetaan löytää konsteja hoitaa "vanhuuden hauraus-raihnausoireyhtymää eli gerasteniaa". Kuinka ollakaan, voimaharjoittelu on keskiössä hoitokeinoja etsittäessä.

Kuntoa veivaamaan

PT-koulutukseen kuuluu harjoitteleminen oikeilla asiakkailla. Olen hiukan etupainotteisesti kysellyt vapaaehtoisia valmennettavia. Muutaman kanssa on jo aloiteltukin. Tuloksista ei vielä voi puhua juuri mitään. Jotain sentää kuvittelen jo itse oppineeni.

Eräs ammattivalmentaja totesi, että valmentajan tärkein tehtävä on sopivasti hillitä urheilijan intoa harjoitella. Tämä lienee totta niissä piireissä, joissa urheiluvalmentajat työskentelevät. Tavallisen ihmisen elämässä liikunta on vain yksi asia, joka kilpailee paikastaan ajan niukkuuden keskellä. Myös kynnys lähteä kuntosalille tai edes kotitreeniin on korkea. "Enhän minä enää tällä iällä", "eiköhän se nuorena liikkuminen riitä" tai "siihen menee liikaa aikaa" kuvaavat ihmisen arkiajattelua. Joillakin kannattajakaulaliina roikkuu poronsarvissa takkahuoneessa. Joskus on ehkä potkittu palloa. Nyt kaulaliina yltää juuri ja juuri vyötärön ympäri.

Sopivassa mielentilassa luvataan enemmän kuin halutaan sitoutua.

Kunto on monipolvinen asia. Kyse ei ole pelkästään hikitreenistä eikä edes oikeasta ravinnosta, jotka ovat, totta kai, tärkeitä tulosten saavuttamiseksi. Kuitenkin motivaation säilyttäminen ja tavoitteen jatkuva kirkastaminen työllistävät valmentajaa eniten, ajattelen. Personal trainer näyttäytyy ninulle kuntoduunarina, joka jaksaa kerrasta toiseen veivata ratkaisuja asiakkaan haasteisiin. Erityisen tärkeänä pidän niiden kynnysten madaltamista, jotka estävät ihmistä hoitamasta kuntoaan.

Esteistä suurimmat ovat itserakennettuja.

Blogiksi blogien joukkoon

Kuntoveivi-blogi on osa veivi-loppuisten blogien perhettä. Aikaveivi ja Matkaveivi ovat olleet "veivaamatta" kauan. Veivattavaa olisi kyllä löytynyt, mutta ajatukset harhailevat uusilla poluilla. Yksi niistä on personal trainer -polku, jota aion kartoittaa tässä blogissa.

Kuntoduunari-nimestä olen kiitollisuudenvelassa Turpaduunari Christer Sundqvistille ja työyhteisövalmentaja Olli Jalamolle, jonka kanssa pohdimme duunarivalmentajuutta jo vuosia sitten.