Kuntoduunariksi kuntoa veivaamaan

Joutilaalla jotain teettää, sanottiin aikoinaan kotipuolessa. Taisin tuntea itseni riittävän joutilaaksi, koska päätin lähteä opiskelemaan. Kyseessä on personal trainer -koulutus Trainer4you-mallin mukaisesti. Opintoja on jo hiukan takana, mutta paljon edessä. Suunnitelman mukaan PT:n paperit ovat kädessä toukokuussa 2017. Katsotaan, kuinka äijän käy.

Huomasin olevani koulutusporukan nestori, mikä ei ollut yllätys. Eräs vieraileva tähti Tampereen-ryhmästä pystyi hetken horjuttamaan asemaani vanhimpana mutta ei suistamaan paikoiltaan. Kokemuksesta on selvästi hyötyä opiskellessa, mutta on siitä myös haittaa. Kaikkea pitää kysenalaistaa, ainakin mielessään, mutta myös ääneen. Kritiikkiä pitäisi osata käyttää kohtuullisesti, sillä opetusprosessi voi kärsiä sivupoluista. Koetan kuunnella kahdella korvalla ja puhua vain yhdellä suulla.

Piti sitten lähteä pilaamaan hyvä harrastus, ajattelin ja sanoin ääneenkin. Miksi? Ehkä tähän innoittivat samantyyppiset asiat kuin brittiläistä Joe Bartleyta työnhakuun: pelastua "tylsyyteen kuolemiselta". No, ehkä tylsyys tai ainakin siihen kuoleminen ovat liioittelua. Tarkoituksen löytäminen eläkeläisen arkeen kuvannee kuitenkin motivaatiotani hyvin. 

Punttien kanssa olen veivannut ison osan elämääni - 14-15-vuotiaasta saakka. Treenivuosia on siis kertynyt jo yli 40. Kaikki niistä eivät ole olleet yhtä intensiivisiä, mutta ilmiön äärellä harrastus on minut pitänyt. Merkityksellistä treenaaminen on aina ollut minulle. Kuntokin on pysynyt aivan kohtuullisena, minkä olen saanut havaita muun muassa koulutustreeneissä itseäni puolta nuorempien kanssa.

Merkitys ei ole sama asia kuin tarkoitus

Joutilaisuus on merkityksellistä, mutta...

Viktor E. Frankl, joka tuli kuuluisaksi keskitysleirikokemuksistaan ja logoterapian isänä, erotteli merkityksen ja tarkoituksen käsiteet toisistaan. Tarkoitus syntyy siis siitä, että ihminen kokee olevansa arvokas kokonaisuudelle, maailmalle itsenä ulkopuolella. Frankl'n pointti lienee siinä, mitä ihminen voi antaa itsestään, omasta erityisyydestään, maailmalle. Tärkeämpää on kokea antavansa muille kuin odottaa saavansa jotain heiltä.

Minun tapauksessani PT-koulutus tarkoittaa "sulan hankkimista hattuun", jotta voin asianmukaisesti jakaa osaamistani ja kokemustani ihmisille, jotka haluavat kehittää kuntoaan, terveyttään, voimiaan yms. Erityisen kiinnostavina pidän pidän itseni kaltaisia jo elämää kokeneita ihmisiä, joita kiinnostaa omasta kokonaiskunnosta huolehtiminen. Kaikki eivät kykene aloittamaan ilman tukea. Lisäksi kunnon ylläpitäminen saattaa olla vaikeaa ilman kanssakulkijaa.

Myös ympäröivä todellisuus näyttää, missä tulevan personal trainerin haasteet ja tarkoitus muhii. "Voimaharjoittelu on tehokkain keino säilyttää toimintakyky vanhalla iällä", otsikoi Helsingin Sanomat 14.12.2016 Tiede-sivuillaan. Jutussa viitataan meneillään olevaan yhteiseurooppalaiseen SPRINTT-tutkimukseen, jossa koetetaan löytää konsteja hoitaa "vanhuuden hauraus-raihnausoireyhtymää eli gerasteniaa". Kuinka ollakaan, voimaharjoittelu on keskiössä hoitokeinoja etsittäessä.

Kuntoa veivaamaan

PT-koulutukseen kuuluu harjoitteleminen oikeilla asiakkailla. Olen hiukan etupainotteisesti kysellyt vapaaehtoisia valmennettavia. Muutaman kanssa on jo aloiteltukin. Tuloksista ei vielä voi puhua juuri mitään. Jotain sentää kuvittelen jo itse oppineeni.

Eräs ammattivalmentaja totesi, että valmentajan tärkein tehtävä on sopivasti hillitä urheilijan intoa harjoitella. Tämä lienee totta niissä piireissä, joissa urheiluvalmentajat työskentelevät. Tavallisen ihmisen elämässä liikunta on vain yksi asia, joka kilpailee paikastaan ajan niukkuuden keskellä. Myös kynnys lähteä kuntosalille tai edes kotitreeniin on korkea. "Enhän minä enää tällä iällä", "eiköhän se nuorena liikkuminen riitä" tai "siihen menee liikaa aikaa" kuvaavat ihmisen arkiajattelua. Joillakin kannattajakaulaliina roikkuu poronsarvissa takkahuoneessa. Joskus on ehkä potkittu palloa. Nyt kaulaliina yltää juuri ja juuri vyötärön ympäri.

Sopivassa mielentilassa luvataan enemmän kuin halutaan sitoutua.

Kunto on monipolvinen asia. Kyse ei ole pelkästään hikitreenistä eikä edes oikeasta ravinnosta, jotka ovat, totta kai, tärkeitä tulosten saavuttamiseksi. Kuitenkin motivaation säilyttäminen ja tavoitteen jatkuva kirkastaminen työllistävät valmentajaa eniten, ajattelen. Personal trainer näyttäytyy ninulle kuntoduunarina, joka jaksaa kerrasta toiseen veivata ratkaisuja asiakkaan haasteisiin. Erityisen tärkeänä pidän niiden kynnysten madaltamista, jotka estävät ihmistä hoitamasta kuntoaan.

Esteistä suurimmat ovat itserakennettuja.

Blogiksi blogien joukkoon

Kuntoveivi-blogi on osa veivi-loppuisten blogien perhettä. Aikaveivi ja Matkaveivi ovat olleet "veivaamatta" kauan. Veivattavaa olisi kyllä löytynyt, mutta ajatukset harhailevat uusilla poluilla. Yksi niistä on personal trainer -polku, jota aion kartoittaa tässä blogissa.

Kuntoduunari-nimestä olen kiitollisuudenvelassa Turpaduunari Christer Sundqvistille ja työyhteisövalmentaja Olli Jalamolle, jonka kanssa pohdimme duunarivalmentajuutta jo vuosia sitten.