Lahjojen ja lupausten jälkeinen kupla

Sain joululahjaksi kehonkoostumusmittauksen. Vähän jännittää. Olen mielessäni arvaillut olevani hyvin koostunut, mutta uskomuksen arviointi tekee levottomaksi. Viskeraalinen rasva saattaa piilottella sisäelinten ympärillä, ja lihaskato alkaa vaania jo keski-iässä. Voikohan mittaukseen edes luottaa? Uusi tieto voi suistaa vanhat opit raiteiltaan.

Joulun ja vuodenvaihteen jälkeiseen elämään ympätään toiveita ja lupauksia, joihin joutuu jollain tavalla vastaamaan. Keväällä keksitään hyviä syitä, miksi lupaukset eivät (tälläkään kertaa) toteutuneet, tai sitten itsekurin maustama motivaatio riittikin lupausten ja tavoitteiden saavuttamiseen. Parhaimmillaan joulupukin tuomat punnerruskahvat tai koostumusmittaukset realisoituivat aikaisempaa terveellisemmäksi elämäntavaksi. Pahimmillaan palataan entiseen vaikka tiedetään, että muutos olisi hyväksi.

Kuten alussa totesin, arviointi kiusaa minua. Luulen, että en ole epämukavuuteni kanssa yksin. Arvioinnin inhottavuus liittyy mielestäni siihen, että joku toinen määrittelee "normaalin", johon pitäisi sopia. Jotkut jossain ovat tietävinään, mikä minulle on hyväksi ja mikä on hyvää elämää minulle. Kuten Peter Pan -tarinan Mikä-Mikä-Maa, mukavuusalueeni on eräänlainen kupla, johon voin paeta hankalia haasteita ja vastuita.

Kuplat puhkeavat ennen pitkää. Kuplahallit pysyvät pystyssä sisään puhellettavan ylipaineen avulla. Kun kompressori simahtaa, kupla luhistuu. Samalla tavalla käy mielen kuplille, joita pitää pystyssä vanha tai tilanteeseen sopimaton uskomus. Toisaalta kuplia tarvitaan, koska arkitodellisuus voi joskus olla liian vaikea ymmärrettäväksi ja elettäväksi. Kupla on kuitenkin ongelmallinen pysyvänä rakennelmana.

Takaisin jutun alun lupaamaan aiheeseen. Kuva ja mittanauha ovat hyviä mittareita - ehkä jopa mainittu kehonkoostumusmittaus, jos kropan hakkerointi kiinnostaa. Vaaka "valehtelee", jos rasvamassa vaihtuu lihasmassaksi. Kun seuraat vain omaa muutostasi, teet oman kuntokuplasi, joka palvelee muutosvaiheen ajan.  Kerran kuukaudessa kannattaa tarkistaa, onko suunta oikea. On myös hyvä kuulostella, miltä itsestä tntuu. Jos suunta ei ole tavoitteen mukainen, kannattaa konsultoida asiantuntijaa, joka ei välttämättä ole työkaveri tai naapuri -  se kaikkien alojen asiantuntija.

Kuten yleensäkin tavoitteellisessa toiminnassa, iso tavoite kannattaa palastella osiin. Kolme kertaa viikossa kuntosalilla, kaksi HIITiä ja aerobiset päälle voi oikeasti olla liikaa - ainakin aluksi. Aloittelija hyötyy paljon väkemmästä. Kerran viikossa koko kroppa kuntosalilla ja muutama kävelylenkki pistää muutoksen alulle. Siihen vielä yksi ruokateko: vaikkapa lisätystä sokerista luopuminen. Näillä voi mennä kuukauden tai puolitoista. Pienin askelin mennään kohti kevättä ja kesää.

 

Talvella voi kolistella punttisalilla.

Kun alkaa lunastaa lupauksia ja puhaltaa kuplia, lienee viisasta miettiä tulevan rakennuksen perustuksia. Arkeen on palattava, kun kupla puhkeaa. Millainen rakennus kestää tuulet ja tuiskut? Miten jatkan juhannuksen jälkeen? Urheilijoita palveleva perioidiajattelu voi auttaa terveyskuntoilijaakin: kesällä erilaista touhuilua kuin talvella. Voi tiestysti palata vanhaan ja pystyttää uuden kuplan vuoden päästä, kun uudet lupaukset ja lahjat on jaettu. "Onko järkee vai ei?"

Varaan ajan kehonkoostumusmittaukseen heti arjen tultua. Vai pitäisikö sittenkin treenata intensiivisesti pari kolme viikkoa ennen mittausta? LOL!

Hyviä uusia lupauksia!