Länsimaista habatusta

Itäblokki halveerasi aikoinaan lännen innovaatioita nimittämällä niitä länsimaiseksi hapatukseksi. Listalle pääsivät niin rokki ja Coca-Cola kuin McDonald’s-ravintolatkin. Idän taikinajuuri taisi olla kommunismi-merkkistä, kun lännessä hapatteena suosittiin puolestaan kapitalismia. Idän hapatusprosessi pohjautui perinteisesti viisivuotiskauteen, ja lännen prosesseja väitettiin pinnallisiksi. Pohja- ja pintahiivaa?

Jos yritän pysyä Kuntoveivin teemassa, niin länsimaista hapatusta edustanee myös ”habatus”. Sitä näkee kuntosaleilla ja tietysti bodausjulkaisuissa. Muodoltaan veemäiset kehonrakentajat kiiltelevät kuvissa suhteettoman suurine kaksipäisine olkalihaksineen (biceps brachii ja brachialis) eli hauiksineen eli haboineen eli haubereineen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tavallinen pömppövatsainen kuntoilija viettää ison osan kalliista saliajastaan mielellään jonkun hauisvempeleen kainalossa. Kesäinen terassipöytä pöytä palkitsee habapumppaajan ja kätkee puutteet alleen.

Idän Igor-hapate tehosi paitsi maitotuotteisiin ja hapankaaliin niin myös kahvakuuliin ja levytankoon. Molemmat muhivat valtion erityisessä suojeluksessa. Varsinkin levytangon nostaminen pään yläpuolelle kehittyi yhdeksi idän ihmeistä. Kahvakuula eli girya tosin levisi länteen vasta rautaesiripun raottumisen jälkeen.

Haluaisitko tällaisen haban? Sitä arvelinkin.
Kuva: Youtube

Iso-Arska puolestaan sai pullistella hauiksiaan ilman sensuuria ja levittää habatusta ympäri maailmaa. Arskan hauberi taisi olla parhaimmillaan noin 55 senttiä. Suurin olkavarren ympärys lienee egyptiläisellä Moustafalla: noin 80 senttiä. Kuvasta päätellen egyptiläisen hauis ei näytä pyramidilta, vaan olkavarren ympärysmittaa kasvattaa eniten kolmipäinen olkalihas, joka sekin roikkuu epäilyttävän löysänä. Sen sijaan Supermassana tunnetun suomalaisen Marko Savolaisen haba (62 cm) voisi toimia pyramidin mallina. Se, millaisella pintahiivalla näiden herrojen olkavarret hapatettiin, on oma tarinansa.

Tunnustan tässä vaiheessa, että treenaan hauiksia muutaman sarjan verran viikossa. Olen niin ehdollistunut haban jännittämiseen, etten pysty yrityksistä huolimatta siitä täysin luopumaan. Ilmeisesti geeniperimän vuoksi tulokset eivät ole olleet kummoisia.

Käytännössä hauikset treenautuvat muun salitreenin ohessa. Eristävillä liikkeillä pystyy lisäämään näyttävyyttä. Kuitenkin kaikki yläselkään kohdistuvat liikkeet pistävät myös hauberit hommiin. Leuanveto vastaotteella rassaa erityisen hyvin habaa - selkä- ja jopa vatsalihasten lisäksi. Myös maastaveto treenaa hauiksia. Samoin kahvakuulan, idän pohjahiivan, heiluttelu vahvistaa olkavarsia.

Reilun kuukauden päästä saadaan antaa uudenvuodenlupauksia. Jos erehdyt lupaamaan, että aloitat (taas?) kuntosaliharjoittelun, aloita maltillisesti ja moninivelliikkeillä. Habat kehittyvät huomaamatta. Jos tavoitteesi on kuitenkin selkeä, ja se sattuu olemaan komeat hauikset, tee silti joitakin ”oheisliikkeitä”. Muutamalla jalka-, selkä- ja rinta- ja keskivartaloliikkeellä siirrät painopistettä hiukan sinne pöydän alle. 

Okei, vietä pitkä loma Münchenissä, ja vahvista habaa kallistelemalla mahdollisimman isoja tuoppeja.

Yhden koon eväät vai itselle sopivat?

Kreetalla sai tuoreita sardiineja, jotka kelpaisivat sekä
suositusten laatijoille että terveystietoisille.

Syöminen on pakollinen mutta myös mielenkiintoinen rituaali ihmiselämässä. Siitä esitetään erilaisia mielipiteitä. Myös tutkijat kiistelevät keskenään aivan perustavista kysymyksistä: Paljonko pitäisi tai saisi syödä rasvaa, valkuaista, hiilihydraatteja? Minkä verran tarvitaan vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja ettei sairastuta? Entä paljonko makro- ja mikroravinteita tarvitaan hyvään elämään?

Syöminen on verrattavissa viinanjuontiin, tupakanpolttoon, seksiin ja jopa nukkumiseen: kaikkia niitä halutaan säännellä. Tämä on helppo ymmärtää, sillä kaikki mainitut toiminnot on helppo yhdistää varhaiskristilliseen ja Danten Jumalaisen näytelmän seitsemään kuoleman syntiin (ylpeyteen, kateuteen, vihaan, laiskuuteen, ahneuteen, ylensyöntiin ja himoon). Syömällä voi syyllistyä jokaiseen seitsemästä synnistä.

Toinen mielenkiintoinen ilmiö on ”virallinen suosittelu”. Rotia yritetään pitää yllä laatimalla ravitsemussuosituksia ja Käypä hoito -suosituksia sekä leipomalla liikuntapiirakoita. Kansallinen lihavuusohjelma 2012 - 2018 pyrkii, nimestään huolimatta, laihduttamaan kansalaisia. Suomi on muiden länsimaiden tapaan värkännyt ohjeet, jotta koko popula tulisi hoidetuksi, söisi ja liikkuisi keskimäärin hyvin. Ihmiset saisivat minimimäärän ravinteita, niin etteivät sairastuisi keripukkiin tai muihin puutostauteihin. Kansallinen ohjeistus pitää yllä illuusiota Yhden koon eväistä.

Suositukset muuttuvat määräyksiksi otollisessa ympäristössä. Niiden mukaisesta ”laitosdieetistä” nautti suuri joukko kansalaisia. Päiväkotilasten ja alakoululaisten vanhemmat riitelevät virkahenkilöiden kanssa maidosta, jota heidän jälkeläisilleen tarjotaan. Osa vanhuksista riutuu, kun ruoka ei heille maistu. Joitakin syötetään puoliväkisin. Yläkoululaiset korvaavat halutessaan rasvattoman maidon ostarilla nautitulla kasvisuutejuomalla.

 Jotkut ”syntiset” lääkärit ovat joutuneet vaikeuksiin, kun ovat poikenneet Käypä hoidon raiteilta. Syyttävä sormi osoittaa myös niitä, jotka ovat ottaneet tosissaan Hippokrateen sanomaksi väitetyn ”ruoka olkoon lääkkeesi” -teesin. Lääkäri hoitakoon hyväksytyillä lääkkeillä! Vääränlainen hormoni kilpirauhasen hoidossa riittää herättämään valvovan viranomaisen. Näin käy, vaikka potilas hyötyisi hoidosta ja haluasi jatkaa ”väärän” lääkkeen käyttöä ja vaikka hallinto-oikeus olisi yksimielisesti vaihtoehtolääkärin puolella. Isoveli valvoo.

Ohjeiden tietoisia rikkojia ovat nautiskelijat ja terveystietoiset. Ruoka on yksi elämän nautinnoista, eikä sitä kannata pilata suosituksilla ja ravitsemustiedoilla, väittää äärinautiskelija. Hän ei piittaa sokerista, rasvoista tai proteiineista, kunhan aistit räjähtävät. Ruokanautinnon kruunaa sopiva viini – jokaiselle ruokalajille omansa. Saattaapa tuo hedonisti ruokailun päätteeksi nautiskella viipyillen petit robusto -sikarin humidoristaan, sanoi Dante, viranomainen tai terveysintoilija mitä hyvänsä.

Terveystietoinen puolestaan olettaa tietävänsä suosituksia paremmin, mikä juuri hänelle on hyväksi. Hän tietää, että ravitsemustiede on edelleen kehittyvä tieteenala ja haluaa surffata ensimmäisellä aallolla. Terveysnäkökulmasta ruokaa katseleva kritisoi usein isoja ruokafirmoja. Hän uskoo niiden vaikuttavan tutkimuksiin ja sitä kautta suosituksiin. Terveystietoinen suosii lähi- ja luomuruokaa, tekee usein eväänsä itse ja laskee ainakin makroravinteet (rasvat, hiilihydraatit ja proteiinit) ruoastaan. Lisäravinteilla hän täyttää ravintonsa mahdolliset sudenkuopat.

Kansa on suuri joukko yksilöitä. Ruokavalio, jolla yksi pysyy hoikkana, lihottaa toisen. Samoin on sairauksien laita: joku pysyy terveenä vaikka vetää röökiä koko pitkän elämänsä ja toinen sairastuu keuhkoahtaumaan tai ‑syöpään, vaikkei olisi polttanut koskaan. Yleisohjeet luultavasti paransivat ihmisten elämää väestötasolla.  Ne eivät kuitenkaan kosketa yksilöä ja jäävät noudattamatta. Erilaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on mielestäni seuraava askel kohti tervettä elämää. Teknologia voi voi toimia ihmisen hyväksi eikä aina vastaan.

Todellisessa elämässä terveyteen vaikuttaa lukematon määrä muuttujia. Niitä kaikkia on mahdoton hallita. Varsinkin silloin, kun väestötutkimuksista yritetään johtaa yksilötason syitä ja seurauksia. Pelkästään ravinnon vaikutusten selvittäminen päihittää ”rakettitieteen”.  Ihminen on silti selvinnyt ja kehittynyt miljoonia vuosia. Metsästäjä-keräilijöinä osasimme erottaa haitallisen ja hyvän ravinnon toisistaan. Ehkä nytkin opimme valitsemaan Yhden koon marketin hyllyiltä itsellemme sopivat eväät.