Yli kuusikymppisenä joutuu - ainakin näin aktiiviliikkujana - miettimään lihaksistoaan ja sen toimintakunnon ylläpitämistä. Vähimmäistavoiteeksi olen itse määritellyt sen niin, että lihasten koko ja voima vähenisi niin hitaasti kuin on mahdollista. Joskus ajattelen jopa pystyväni lisäämään lihasten massaa ja voimatasoa, ainakin jossain päin kehoa.
Melko usein ihmiset havahtuvat lihasmassan ja -voiman menetykseen vasta seitsemänkymppisinä. Tämä koskee erityisesti niitä, jotka eivät juuri harrasta säännöllistä liikuntaa. Syy siihen, että lihasten heikkenemistä ja vähenemistä on vaikea havaita, on ns. kynnysefekti (treshold effect). Tietyn pisteen jälkeen todellisuus vasta valkenee.
Lihasmassa alkaa vähetä jo kolmenkympin jälkeen, ja viiteenkymmeneen mennessä melkein jokainen on joutunut luopumaan merkittävästä osasta luurankolihaksiaan. Lihasten katoamista on kuitenkin vaikea havaita, koska se ei välttämättä näy peilistä eikä vaa'asta. Paino saattaa jopa nousta, jos lihasmassa korvautuu rasvalla. Toisaalta ihminen pystyy silti suoriutumaan arkiaskareistaan. Lihaskadon edetessä perustoiminnot elimistössä ja elämässä yleensä useimmiten säilyvät, ja puuttteita kompensoidaa esimerkiksi apuväineillä.
Näin mennään kunnes kohtaamme ensimmäisen (ja väistämättömän) vakavan terveysongelman. Lihaskato eteneen entistä nopeammin sairauden, loukkaantumisen tai leikkauksen aikana ja niistä toipuessa. Kun normaali ikääntymisestä johtuva lihasten väheneminen yhdistyy "terveyskriisiin", on mainittu kynnys saavutettu.
Edellisen "alkupelottelun" tarkoitus oli herätellä havahtumaan siihen, että on paljon helpompaa ylläpitää lihasmassaa ja -voimaa kuin lisätä sitä. Kun lihakset ovat riittävästi heikentyneet ja vähentyneet, ihmisellä on käytettävissä rajallinen määrä mahdollisuuksia kehittää niitä takaisin. Toisaalta, jos lihakset ovat jo hävinneet, aineenvaihdunta (metabolia) on myös muuttunut, mikä
puolestaan haittaa kuntoutumista.
Tärkeintä on siis yrittää ylläpitää lihasmassaa ja sen toiminnallisuutta ennen kuin ne ratkaisevasti menetetään. Parasta lihashuoltoa (senioreillekin) on lihasvoimaharjoittelu ja riittävän proteiinipitoisen ruoan syöminen. Näin voidaan torjua ikääntymien aiheuttamaa "anbolista resistanssia" eli elimistön kyvyttömyyttä ottaa vastaan ravinteita yhtä hyvin kuin nuorena. Mutta siitä lisää seuraavissa blogeissa.
 |
| Proteiinipitosta ja ravinteikasta ruokaa ei kannata vältellä - varsinkaan kypsissä kymmenissä. |
Innoituksen tämän jutun kirjoittamiseen sain Robert R. Wolfen kirjasta A Guide to Amino Acid and Protein Nutrition. Wolfe on kunnostautunut aminohappotutkijana (lyhyesti sanottuna aminohapot ovat yhdisteitä, joista proteiinit muodostuvat).Aminohappoja on kaikkiaan 20, joista yhdeksän välttämättömiä, eli ne on saatava ruoasta. Kirjan missio, jos niin voi sanoa, on tuoda esille välttämättömien aminohappojen merkitys lihasten hyvinvoinnille. Erityisesti liikuntaa harrastavat ja ikkääntyvät hyötyvät riittävästä välttämättömien aminohappojen saannista.
