Suosittelen,
että aloitat uuden tekemisen miettimällä ja / tai keskustelemalla jonkun kanssa,
miksi tekisit niin kuin aiot.
Saattaisit inspiroitua aivan uudella tavalla - tai päättäisit tehdä jotain muuta.
Mitä minun
pitäisi tehdä, jotta saisin pudotettua painoani? Lisää lihastakin pitäisi
saada. Miten se tapahtuu? Miten sinä olet pudottanut painoasi ja kiinteyttänyt
itseäsi. Kerro, niin minäkin voisin tehdä samoin. Miten se Aira Samulin säilyy niin nuorekkaana?
Kun ihmiset
haluavat muutosta elämäänsä, ulkonäköönsä tai kuntoonsa, heitä kiinnostaa
tietää, mitä pitäisi tehdä ja miten muutoksen voisi toteuttaa. Pitäisikö
liikkua enemmän vai syödä eri tavalla tai ehkä molempia? Jos vähentäisin ravaa
ruokavaliostani ja alkaisin lenkkeillä kolmesti viikossa, niin riittäisikö se? Tällaisia kysymyksiä kuulee tuon tuosta. Jotkut tarttuvat lehdissä julkaistuihin ohjeisiin. Täytyyhän niiden toimia, kun aviisissa niin sanotaan, ja vielä jonkun julkimon suulla.
Nämä ovat
esimerkkejä ihmisten tavoista lähestyä asioita. Kaikki nuo kuulostavat – ja ovatkin –
aivan asiallisilta kysymyksiltä. Meiltä ehkä odotetaan töissä ja kotona nopeita
ratkaisuja. Media tyrkyttää elämäntarinoita ja malleja laihtumisesta ja kunnon
kohottamisesta sekä kaikesta muustakin, mikä niiden yleisöä näyttäisi
kiinnostavan. Olemme oppineet ”ratkaisukeskeisiksi”. Asioiden olisi parasta
tapahtua käden käänteessä.
Entä, jos aloittaisimme kysymällä ensiksi miksi? Aluksi pitäisi siis miettiä omia
tarkoitusperiä, ja vasta sen jälkeen alettaisiin suunnitella, miten näihin
ideaaleihin voisi päästä. Miksi
johdattaa kysyjän ”vaikutinjärjestelmän” alkulähteelle, joka
harvoin tiedostetaan, kun aletaan tehdä jotain. Se, mitä ja miten tehdään, olisikin vasta
toissijainen juttu.
Miksi siis kirjoitan
tätä blogitekstiä, on kysymys, joka minun olisi pitänyt esittää itselleni ennen
kuin aloin näpytellä tietokonettani. Kysymisen lisäksi minun olisi pitänyt myös
vastata kysymykseeni. Vastaukseni ikään kuin antaisi suunnan kirjoittamiselle. Miksi-kysymyksen vastaus muistuttaisi
minua jatkuvasti siitä, miksi aloin tähän puuhaan ja pitäisi ajatukseni ”kaidalla
tiellä”.
En ole varma
vastasinko miksi-kysymykseeni
riittävän huolellisesti, jotta tuotos vastaisi tarkoitustani. Mietin ennen
kirjoittamista ihmisiä, jotka haluaisivat muutoksen elämäänsä. He ehkä
haluaisivat parantaa terveyttään, pudottaa painoaan, kohottaa kuntoaan tai
hyvää oloaan. Haluaisin siis tekstilläni auttaa muutosta suunnittelevia
ihmisiä. Voisiko se olla riittävä vastaus miksi-kysymykseen?
Toivottavasti.
Satun
olemaan personal trainer (PT), yhteiskuntatieteilijä ja melko pitkän työsaran
selvittänyt eläkeläinen. Tämä kombo suuntaa ajatuksiani kohti kypsään ikään
ehtineitä ihmisiä, kohti heidän haasteitaan ja lisäksi kohti heidän hyvinvointiaan.
Vastaus täsmentyy seniori-ikäisten ihmisten auttamiseksi entistä parempaan hyvinvointiin tässä muuttuvassa maailmassa.
Väitän, että kun ihminen tulee ”tiettyyn ikään”, hän on luonnostaan muutoksen partaalla. Tämä konkretisoituu vaikkapa
eläköitymisenä, työttömyytenä, ammatinvaihtona, lapsenlapsina, muuttamisena, lähimpien
ihmissuhteiden vaihtumisena ja yksinjäämisenä. Monelle muutos on mahdollisuus
kokeilla jotain uutta: osallistua tanssi- tai kielikurssille, lähteä matkalle,
aloittaa kuntoilu tai vaikkapa pudottaa hiukan ruuhkavuosina kertyneitä kiloja.
Joskus muutostarve voi olla melkein pakon sanelema, jostain vaivasta johtuva.
PT:nä tapaan
muutoksesta haaveilevan ihmisen usein kuntosalilla, joskus salin ”kynnykseltä”.
Epävarmuus pistää epäröimään, katselemaan ympärilleen, joskus jopa kyselemään. Epäröinti avaa mahdollisuuden miksi-kysymyksiin. PT voi käyttää tätä hetkeä hyväkseen, ja
kysymyksillään auttaa epäröivää löytämään oman uniikin motivaation lähteen, josta
ammentaa niinäkin hetkinä, kun tekeminen ”maistuu puulta”. Tunne ja ymmärrys
siitä, miksi olen kuntosalilla (juoksemassa,
kävelemässä, hiihtämässä…) antaa voimia jatkaa eteenpäin.
Vertaamme
usein itseämme toisiin, mikä pitää meidät liikkeelle. Haluaisimme olla kuin
naapurin reiskat tai riitat, ehkä jopa parempia kuin nämä. Pitkässä juoksussa kilpailu tai kateus on kestämätön
Vuodenvaihteen jälkeiset viikot kuitenkin tuovat
ihmisiä salien ja muidenkin liikuntapaikkojen kynnyksille. Lupauksia lähdetään
lunastamaan. Alennusmyynneistä on hankittu uudet vermeet uutta liikunnallista
elämää varten. Oma into tiivistyy joukossa lähelle hurmosta. Olen oikealla
asialla enkä ole yksin. Kuntoilu tuntuu olevan trendikästä, ja minä olen siinä
mukana.
Kahden kuukauden päästä salit yleensä
hiljenevät. Ei jaksa. Hiihtääkin pitäisi. Mistä tähän kaikkeen löytää aikaa. Iltapäivälehdessä
oli juttu kotijumpasta, joka olisi yhtä tehokas kuin salitreeni. Säästäisi
siinä aikaa ja ehkä rahaakin. Epäilyksen siemen on alkanut itää.
Jotkut kuitenkin jatkavat. Jäljelle
jääneet ovat ehkä osanneet vastata ainakin tyydyttävästi miksi-kysymykseen. He voivat nyt nauttia ruuhkattomista saleista.
Yrittäjiä tympäisee, jos he eivät ole saaneet vuosisopimuksia. Lopettaneet eivät
ehkä kysyneet miksi-kysymystä tai
eivät ainakaan saaneet siihen kelvollista vastausuta. Meno hiipuu, kun ei tiedä,
minkä vuoksi rehkii.
Törmään tähän miksi-puutteeseen
tuon tuosta. Välillä en ymmärrä itsekään esittää (itselleni tai asiakkaalle)
tätä kysymystä. Motivaatio vaikuttaa usein alussa niin voimakkaalta, ettei
viitsisi ”pilata tunnelmaa” oudoilla kysymyksillä. Toisaalta ”oikeat” vastaukset
miksi-kysymykseen voivat vaihdella paljon.
Esimerkiksi ryhmävalmennuksissa itse ryhmän ja siinä mukana olemisen merkitys
on suuri. Yhteenkuuluvuus (sosiaalinen koheesio)
pitää porukkaa koossa ja saa motivoitumaan tekemiseen. Sen voimaa ei kannata
aliarvioida, ja yhteenkuuluvuutta voi myös vahvistaa.
Miksi-kysymys kannattaa kysyä, koska se saattaa parhaimmillaan johdattaa tekemisen motivaation
tuolle puolen. Tarkoitan tällä inspiraatiota,
jota ymmärrettin alkujaan joksikin jumalalliseksi ohjaukseksi. Käytännössä se kannattaa
ajatella innoituksen lähteeksi, joka muuttaa pelkän puurtamisen ”spiritiksi” ja uuden luomiseksi. Miksi-kysely voi johtaa myös idean hylkäämiseen, eikä siinäkään mitään väärää ole. Silloin on parasta miettiä jotain oikeasti inspiroivaa vaihtoehtoa.
Niin tai
näin. Jos tekemisellä on tarkoitus (jokin itsen ulkopuolelta tuleva innoitus),
muuttaa tekeminen luonnettaan. Tarkoitus pitää yllä jatkuvuutta silloinkin, kun
tekeminen tökkii. Kannattaa siis aloittaa kysymällä (useita kertoja) miksi. Sen jälkeen voit motivoituneena - tai jopa inspiroituneena - siirtyä miten- ja mitä-kysymyksiin. Näin muutoksesta rakentuu yksilöllinen, juuri sinun tarkoituksiasi palveleva matka.
Lähteet:
Liukkonen,
J. & Jaakkola, T. & Suvanto, A. (toim.) Rahasta vai rakkaudesta työhön?
Mikä meitä motivoi? Jyväskylä: Likes-työelämäpalvelut Oy.
Sinek, S.
(2011) Start with Why. How Great Leaders Inspire Everyone to Take Action. London:
Portfolio Penguin.