Kysy itseltäsi miksi

Suosittelen, että aloitat uuden tekemisen miettimällä ja / tai keskustelemalla jonkun kanssa, miksi tekisit niin kuin aiot. Saattaisit inspiroitua aivan uudella tavalla - tai päättäisit tehdä jotain muuta.

Mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin pudotettua painoani? Lisää lihastakin pitäisi saada. Miten se tapahtuu? Miten sinä olet pudottanut painoasi ja kiinteyttänyt itseäsi. Kerro, niin minäkin voisin tehdä samoin. Miten se Aira Samulin säilyy niin nuorekkaana?

Kun ihmiset haluavat muutosta elämäänsä, ulkonäköönsä tai kuntoonsa, heitä kiinnostaa tietää, mitä pitäisi tehdä ja miten muutoksen voisi toteuttaa. Pitäisikö liikkua enemmän vai syödä eri tavalla tai ehkä molempia? Jos vähentäisin ravaa ruokavaliostani ja alkaisin lenkkeillä kolmesti viikossa, niin riittäisikö se? Tällaisia kysymyksiä kuulee tuon tuosta. Jotkut tarttuvat lehdissä julkaistuihin ohjeisiin. Täytyyhän niiden toimia, kun aviisissa niin sanotaan, ja vielä jonkun julkimon suulla.

Nämä ovat esimerkkejä ihmisten tavoista lähestyä asioita. Kaikki nuo kuulostavat – ja ovatkin – aivan asiallisilta kysymyksiltä. Meiltä ehkä odotetaan töissä ja kotona nopeita ratkaisuja. Media tyrkyttää elämäntarinoita ja malleja laihtumisesta ja kunnon kohottamisesta sekä kaikesta muustakin, mikä niiden yleisöä näyttäisi kiinnostavan. Olemme oppineet ”ratkaisukeskeisiksi”. Asioiden olisi parasta tapahtua käden käänteessä.

Entä, jos aloittaisimme kysymällä ensiksi miksi? Aluksi pitäisi siis miettiä omia tarkoitusperiä, ja vasta sen jälkeen alettaisiin suunnitella, miten näihin ideaaleihin voisi päästä. Miksi johdattaa kysyjän ”vaikutinjärjestelmän” alkulähteelle, joka harvoin tiedostetaan, kun aletaan tehdä jotain. Se, mitä ja miten tehdään, olisikin vasta toissijainen juttu.

Miksi siis kirjoitan tätä blogitekstiä, on kysymys, joka minun olisi pitänyt esittää itselleni ennen kuin aloin näpytellä tietokonettani. Kysymisen lisäksi minun olisi pitänyt myös vastata kysymykseeni. Vastaukseni ikään kuin antaisi suunnan kirjoittamiselle. Miksi-kysymyksen vastaus muistuttaisi minua jatkuvasti siitä, miksi aloin tähän puuhaan ja pitäisi ajatukseni ”kaidalla tiellä”.

En ole varma vastasinko miksi-kysymykseeni riittävän huolellisesti, jotta tuotos vastaisi tarkoitustani. Mietin ennen kirjoittamista ihmisiä, jotka haluaisivat muutoksen elämäänsä. He ehkä haluaisivat parantaa terveyttään, pudottaa painoaan, kohottaa kuntoaan tai hyvää oloaan. Haluaisin siis tekstilläni auttaa muutosta suunnittelevia ihmisiä. Voisiko se olla riittävä vastaus miksi-kysymykseen? Toivottavasti.

Satun olemaan personal trainer (PT), yhteiskuntatieteilijä ja melko pitkän työsaran selvittänyt eläkeläinen. Tämä kombo suuntaa ajatuksiani kohti kypsään ikään ehtineitä ihmisiä, kohti heidän haasteitaan ja lisäksi kohti heidän hyvinvointiaan. Vastaus täsmentyy seniori-ikäisten ihmisten auttamiseksi entistä parempaan hyvinvointiin tässä muuttuvassa maailmassa.

Väitän, että kun ihminen tulee ”tiettyyn ikään”, hän on luonnostaan muutoksen partaalla. Tämä konkretisoituu vaikkapa eläköitymisenä, työttömyytenä, ammatinvaihtona, lapsenlapsina, muuttamisena, lähimpien ihmissuhteiden vaihtumisena ja yksinjäämisenä. Monelle muutos on mahdollisuus kokeilla jotain uutta: osallistua tanssi- tai kielikurssille, lähteä matkalle, aloittaa kuntoilu tai vaikkapa pudottaa hiukan ruuhkavuosina kertyneitä kiloja. Joskus muutostarve voi olla melkein pakon sanelema, jostain vaivasta johtuva.

PT:nä tapaan muutoksesta haaveilevan ihmisen usein kuntosalilla, joskus salin ”kynnykseltä”. Epävarmuus pistää epäröimään, katselemaan ympärilleen, joskus jopa kyselemään. Epäröinti avaa mahdollisuuden miksi-kysymyksiin. PT voi käyttää tätä hetkeä hyväkseen, ja kysymyksillään auttaa epäröivää löytämään oman uniikin motivaation lähteen, josta ammentaa niinäkin hetkinä, kun tekeminen ”maistuu puulta”. Tunne ja ymmärrys siitä, miksi olen kuntosalilla (juoksemassa, kävelemässä, hiihtämässä…) antaa voimia jatkaa eteenpäin.

Vertaamme usein itseämme toisiin, mikä pitää meidät liikkeelle. Haluaisimme olla kuin naapurin reiskat tai riitat, ehkä jopa parempia kuin nämä. Pitkässä juoksussa kilpailu tai kateus on kestämätön

  ja vähitellen hiipuva motivaattori. 

Vuodenvaihteen jälkeiset viikot kuitenkin tuovat ihmisiä salien ja muidenkin liikuntapaikkojen kynnyksille. Lupauksia lähdetään lunastamaan. Alennusmyynneistä on hankittu uudet vermeet uutta liikunnallista elämää varten. Oma into tiivistyy joukossa lähelle hurmosta. Olen oikealla asialla enkä ole yksin. Kuntoilu tuntuu olevan trendikästä, ja minä olen siinä mukana.

 Kahden kuukauden päästä salit yleensä hiljenevät. Ei jaksa. Hiihtääkin pitäisi. Mistä tähän kaikkeen löytää aikaa. Iltapäivälehdessä oli juttu kotijumpasta, joka olisi yhtä tehokas kuin salitreeni. Säästäisi siinä aikaa ja ehkä rahaakin. Epäilyksen siemen on alkanut itää.

Jotkut kuitenkin jatkavat. Jäljelle jääneet ovat ehkä osanneet vastata ainakin tyydyttävästi miksi-kysymykseen. He voivat nyt nauttia ruuhkattomista saleista. Yrittäjiä tympäisee, jos he eivät ole saaneet vuosisopimuksia. Lopettaneet eivät ehkä kysyneet miksi-kysymystä tai eivät ainakaan saaneet siihen kelvollista vastausuta. Meno hiipuu, kun ei tiedä, minkä vuoksi rehkii.

Törmään tähän miksi-puutteeseen tuon tuosta. Välillä en ymmärrä itsekään esittää (itselleni tai asiakkaalle) tätä kysymystä. Motivaatio vaikuttaa usein alussa niin voimakkaalta, ettei viitsisi ”pilata tunnelmaa” oudoilla kysymyksillä. Toisaalta ”oikeat” vastaukset miksi-kysymykseen voivat vaihdella paljon. Esimerkiksi ryhmävalmennuksissa itse ryhmän ja siinä mukana olemisen merkitys on suuri. Yhteenkuuluvuus (sosiaalinen koheesio) pitää porukkaa koossa ja saa motivoitumaan tekemiseen. Sen voimaa ei kannata aliarvioida, ja yhteenkuuluvuutta voi myös vahvistaa.

Miksi-kysymys kannattaa kysyä, koska se saattaa parhaimmillaan johdattaa tekemisen motivaation tuolle puolen. Tarkoitan tällä inspiraatiota, jota ymmärrettin alkujaan joksikin jumalalliseksi ohjaukseksi. Käytännössä se kannattaa ajatella innoituksen lähteeksi, joka muuttaa pelkän puurtamisen ”spiritiksi” ja uuden luomiseksi. Miksi-kysely voi johtaa myös idean hylkäämiseen, eikä siinäkään mitään väärää ole. Silloin on parasta miettiä jotain oikeasti inspiroivaa vaihtoehtoa.

Niin tai näin. Jos tekemisellä on tarkoitus (jokin itsen ulkopuolelta tuleva innoitus), muuttaa tekeminen luonnettaan. Tarkoitus pitää yllä jatkuvuutta silloinkin, kun tekeminen tökkii. Kannattaa siis aloittaa kysymällä (useita kertoja) miksi.  Sen jälkeen voit motivoituneena - tai jopa inspiroituneena - siirtyä miten- ja mitä-kysymyksiin. Näin muutoksesta rakentuu yksilöllinen, juuri sinun tarkoituksiasi palveleva matka.

Lähteet:

Liukkonen, J. & Jaakkola, T. & Suvanto, A. (toim.) Rahasta vai rakkaudesta työhön? Mikä meitä motivoi? Jyväskylä: Likes-työelämäpalvelut Oy.

Sinek, S. (2011) Start with Why. How Great Leaders Inspire Everyone to Take Action. London: Portfolio Penguin.